Nimi: End Of The Road
Kirjoittaja: Sirusho
Rating: K-13
Pairing: Ron/Hermione
Genre: Angst, deathfic
Beta: Ei ole.
Summary:
Ron on aivan toivoton yllätettyään Hermionen toisen kanssa. Ronin
viimeiset hetket ennen kuin hän päätyy tekemään jotain mitä ei voi
muuttaa
Disclaimer: Row omistaa hahmot minä vain lainaan niitä. En hyödy rahallisesti tai mitenkään muuten tästä.
A/N:
Tiedän, täältä saattaa löytyä kirjoitusvirheitä ja pahoittelen niitä.
Sitä en tiedä mistä sain tälläisen angsikohtauksen tämän tarinan
kirjoitukseen, mutta toivottavast pidätte. Kommentteja kiitos.
End of the Road
Ulkona
satoi ja oli synkkää. Vesilammikot vain kasvoivat erään talon pihassa
lähellä Kärpänmäkeä. Talon piha oli autio. Olihan kellokin jo oli
puolenyön. Vain yhdessä ikkunassa loisti yksinäinen kynttilän valo.
Yksinäisen valon ääressä istui punatukkainen poika. Pojan nimi oli
Ronald Weasley ja hän itki. Hän itki, koska tahtoi unohtaa kaiken mitä
kuluneen koluvuoden aikana oli tapahtunut. Poika löi vihaisesti
nyrkkinsä vasten kylmää ikkunaruutua. Lyönti oli niin voimakas, että
ikkunaruutu hajosi pirstaleiksi.
"Samperi." Poika kirjosi ja katsoi veristä kättään.
Häntä
ei kiinnostanut vaikka kylmä tuuli ja sade piiskasivat rikkinäisestä
ikkunaruudusta suoraan hänen kasvoilleen. Hänen ei tullut kylmä, sillä
hänen sydämensä oli jäätynyt ja musertunut pieniksi palasiksi. Poika
kirosi mielessään tytön joka oli musertanut hänen sydämensä, kuin
kuivuneen lehden. Hän kirjosi Hermione Grangerin alimpaan helvettiin.
Ron nousi itkuisena ikkunalaudalta ja pyyhki kyyneleitä verisellä
kädellään, mutta hänen naamansa meni enstistä sotkuisemmaksi. Poika
suuntasi askeleensa alakertaan. Hän rustasi hätäisesti verisellä
kädellään lapulle viestin:
Anteeksi. -Ron-.
Sen kirjoitettuaan
poika suuntasi askeleensa ulos ja Weasleyn keittiössä oleva kello
suuntasi Ronin viisarin kohtaan hengenvaara.
Ron tiesi tarkkaan
minne hän oli menossa. Hän käveli kohti Kotikolon takana olevaa metsää.
Pojan mieleen tulvi muistot hänen ensirakkaudestaan, Hermione
Grangerista. Siitä kuinka hän ja Hermione tanssivat toisiinsa
painautuneina joulutanssiaisissa. Hän näki mielessään Hermionen kauniit
kasvot ja ihanan hymyn mikä tytöllä oli kasvoillaan ennen kuin tämä
suuteli poikaa. Ron näki myös mielessään sen kuinka he leikkivät
tyynysotaa Tarvehuoneessa yhdessä Harryn, Chon, Ginnyn ja Seamusin
kanssa. Ron tunsi väristyksen kehollaan, kun hänen mieleensä tulvi
muisto Hermionesta ja Korpinkynnen valvojaoppilaspojasta takkatulen
ääressä Valvojaoppilaiden kylpyhuoneesta. Silloin poika oli yllättänyt
Hermionen pettämässä itseään. Hermionen järkyttynyt ilme ja
Korpinkynsipojan omahyväinen ilme tulvivat hänen mieleensä ja uusi
vihan aalto ryöppysi Ronin ylitse. Sitä hän ei kestänyt. Poika oli
tullut paikkaan missä hän oli päättänyt tehdä lopun tuskalleen. Ron
katsoi ylös taivaalle, hän näki tuhansia tuikkivia tähtiä. Sinne hän
halusi. Yhdeksi tähtien joukkoon. Ron levitti kätensä ja antoi itsensä
pudota kallion kielekkeeltä ikuiseen uneen. Uneen jossa hän ei tuntisi
tuskaa.
tiistai, 19. helmikuu 2013