Title: Erehdys
Author: Sirushio
Genre: Romance, horror, pwp
Teller: Darina Peverel
Pairing: Lucius Malfoy/Darina Peverel
Rating: NC-17/K-18
Summary: Mitä tapahtuu, kun Voldemortin erehdyksen ansiosta päädyn osaksi Kuolonsyöjiä ja sekoitan koko komeuden saamalla Lucius Malfoyn ihanstumaan itseeni.
Betaaja: Ei ole ainakaan toistaiseksi.
Disclaimer: Kaikki muut hahmot paitsi Darina ovat J.K Rowlingin omaisuutta, minä vain lainailen niitä hieman. Darina on siis oma luomukseni. Tietämättään innoittajanani toimi LordPuhdemort omalla tarinallaan; Kuinka Kalkaros isketään.
 
A/N: Uskallauduin aloittamaan ensimmäistä moniosaista ficciä ilman betaani, koska hänelä on luultavasti kädet täyttä työtä tälläkin hetkellä, joten armahtakaa minua hieman. Silti kuitenkin kommenttinne ja palautteenne ovat kultaakin kalliimpia.

Luvut:

1. Hämminkiä puistossa
2. Malfoyn Kartano

Lisää tulee, kunhan saan ne kirjoitettua.



Osa 1.

Olen siis Darina Peverel ja olen jästi eli en osaa taikoa tai ainakin vielä tässä vaiheessa luulen niin. Iältäni olen 24-vuotias ja opiskelen lääkiksessä Manchesterissa. Asun yhdessä kissani Unskin kanssa eräässä kerrostalossa aivan Manchesterin ydinkeskustassa. Tilava opiskelijakämppäni on tällainen 2 huonetta ja keittiö. Viihdyn täällä hyvin Unskin kanssa. Onneksi lääkiksestä alkoi juuri kesäloma joten voin hyvin keskittyä 10 tuntisten luento- ja tenttipäivien sijaan haaveiluun ja kaikkeen muuhun mihin en koulupäivisin ehdi ajatuksiani uhrata. Käytännössä katsoen jo melkein muutin koululle asumaan, niin paljon opettajat olivat kuormittaneet meitä. Lääkisbileitä tottakai tulee hieman ikävä, sillä olihan niiden alkoholipitoinen juhlahumu juuri minua varten. Minulla on kirkkaanpunaiset hiukset ja ne ltävät lapaluille. Joo, tiedän olevani todella sopivan näköinen lääkäriksi. Ehkä valmistuttuani suostun värjäämään ne hieman tummemmiksi. Yleensä pukeudun mustaan tai punaiseen. Toki tunnen myös muita värejä. Lempi vaatteeni ovat mustat farkut, musta toppi ja musta huppari. Minua kiehtoo kovasti kaikki yliluonnollinen. Rakastan mystiikkaa ja vanhoja aavemaisia rakennuksia. Pidän matkustelusta. Lempikohteitani ovatkin Amsterdam ja Transylvania. Lisäksi rakastan jumalallisen J.K Rowlingin luomaa Harry Potteria ja sen ympärille luotua maailmaa. Lueskelen ja kirjoitan ahkerasti Harry Potter aiheista Fan Fictionia. Lempiparitukseni on Hermione ja Lucius. Salaa ficcejä lukiessani olen Hermionelle kateellinen, kun Lucius tykästyy häneen tai tekee väkisin lähempää tuttavuutta tytön kanssa. Kulutan myös paljon aikaa omassa pienessä haavemaailmassani johon mahtuu lisäkseni vain tuo jumalaisen seksikäs Lucius Malfoy.

Eräänä päivänä Kesäkuussa, tarkemmin ottaen toinen päivä istuskelin kaikessa rauhassa olohuoneeni tummalla sohvalla lueskellen erästä jästien juorulehteä, kun puhelimeni soi. Riensin hakemaan kännykkäni keittiöstä ja katsoin kuka soittaa. Soittaja oli Tom Johansson, koulumme halutuin poika. Ihmettelin hieman, että mitä hän haluaa minusta, mutta päätin kuitenkin vastata puheluun.
"Haloo." Vastasin ja toivoin kuulostavani ärtyneeltä.
"Hei Dar." Poika sanoi toisessa päässä hieman poissaolevan kuuloisena.
Ihmettelin hieman miksi hän kutsui minua Dar:iksi. Eihän tuolla nimellä minua kutsu kuin kaverit ja tuo kiusankappale ei taatusti ole kaverini.
"Minä täällä, Tom." Poika jatkoi kuitenkaan välittämättä vastaanko mitään.
"Öh.. Hei." Vastasin ja ihmettelin miksi hän oli niin poissaolevan kuuloinen.
"Haluaisin tavata sinut tänään." Hän sanoi. "Seitsemältä Pity Lane Park:issa, jooko?" Poika jatkoi.
Mietin hetken.
Ei kai tässä mitään voi menettääkkään vaikka kävisin tuota yhtä paukapäätä tapaamassa.
"Hyvä on. Minä tulen." Vastasin alistuneesti.
"Hienoa." Poika sanoi ja kuulosti hieman enemmän normaalilta.
Lopetin puhelun ja kävelin hajamielisesti takaisin sohvalle. Otin kissani syliini ja aloin rapsuttamaan sitä korvantakaa.

Kello oli puoli seitsemän, kun aloin valmistautumaan puistoon lähtemiseen. Lisäsin silmiini hieman mustaa kajaalia, violettia luomiväriä sekä mustaa ripsiväriä. Huuleni maalasin tällä kertaa vain vaalealla huulikiillolla. Päätin laittaa tavallisesta tyylistäni poiketen päälleni mustat sukkahuosut sekä punaisen pallohameen. Hameessa oli valkoisia palloja. Lisäsin vaatetukseeni vielä mustan ohuen paidan jonka hihat levenivät ranteista sekä skottiruutuisen vyötärökorsetin. Jalkaani laitoin mustat tekonahkaa olevat nilkkurit ja katsoin itseäni peilistä. Virnistin itsekseni. En muista koska olin viimeksi ollut näin punainen. Laitoin vielä avaimet ja kännykän laukkuuni sekäkävin rapsuttamassa nukkuvaa kissaani. Sitten suuntasin kulkuni kohti Pity Lane Park:kia.

Kesäilta teki kovaa vauhtia tuloaan. Kävelin ajatuksissani kohti puistoa enkä huomannut silmäparia joka tarkkaili minua. Kymmenisen minuuttia käveltyäni saavuin puiston reunaan. Ihmeellistä puisto oli autio. Yleensä tähän aikaan kesästä puisto pursusi nuoria jotka olivat kertyneet ryhmittäin nauttimaan kesäilloista. Nyt se kuitenkin oli autio. Kävelin puistoon ja askeleeni rahisivat hiekkapolulla. Vilkuilin ympärilleni, mutta ketään ei näkynyt. Katselin lampea jonka ohi kävelin, se oli synkkä. En ollut nähnyt sitä milloinkaan noin synkkänä, mutta omalla tavallaan lampi oli silti kaunis. Jatkoin kävelyä ja saavuin kohtaan jossa polku haarautui. Haarauma kohdassa nurmikolla oli penkki ja istahdin siihen. Vilkaisin kelloani, se näytti viittä vaille seitsemän. Vielä olisi hetki aikaa. Tuijottelin eteeni ja vilkuilin välillä kännykkäni kelloa. Kello oli jo kymmenen yli seitsemän eikä Tomia vieläkään näkynyt. Suuttumus alkoi kiehua sisässäni ja olin juuri soittamassa pojalle, kun kännykästäni loppui akku.
Tyypillistä tuuriani.
Nousin lähteäkseni viettämään iltaa muualle, mutta juuri silloin näin silmäkulmassani liikettä. Käännyin ympäri ja suuni loksahti auki, en tiedä johtuiko se hämmästyksestä vai järkytyksestä. Edessäni seisoi Tom sumuinen katse silmissään sekä kaksi miestä. Toista en tunnistanut, hän oli lyhyt kalju, kaljamahainen köriläs joka oli pukeutunut kömpelösti jästivaatteisiin. Toisen miehistä, sen pidemmän olisin tunnistanut vaikka unissani. Nyt minun oli pakko hieraista silmiäni.
Ei voi olla totta. Edessäni seisoi Severus Kalkaros.